Meillä on mökillä isohko kasvimaa. Puutarhurin vuosisykli menee osapuilleen näin: Varhain keväällä iskee kauhea kaipuu, puutarhuri shoppailee siemeniä ja unelmoi sormien upottamisesta multaan.
Kylvöaikaan ollaan tarmoa täynnä! Sitä, tätä ja tuota! Kaikki vapaa-aikahan siihen uppoaa ja selkä kipeytyy kylvöhommissa, mutta into on suuri. Sitten tulee viikkokausien kitkemisperiodi. Tämän puutarhurin kasvimaa on niin iso, että kun toisessa päässä pääsee loppuun, on vesiheinä vallannut jo toisen pään aivan täysin. Porkkanantaimia vesiheinän seasta etsiessä iskee epäusko ja itseinho. Olenko täysi taukki? Taas tämä kesä on tätä. Jossain vaiheessa rikkaruohoja on jo niin paljon, että sitä vihaa itseään ja kasvimaataan hyvin syvästi. Idiootti! Porkkanat maksavat alle euron kilo, miksi hankkia niiden vuoksi näin paljon vaivaa elämäänsä. Meidän leveysasteillamme satoa saa odotella pitkälle kesään. Kirpat syövät rucolat ja retiisit. Olenko muka istuttanut tähän jotakin, vai ovatko nämä vain rikkaruohoja? Joskus sattuu heilurihara kipeästi istutettuun riviinkin, hupsista ***.
Juuri kun puutarhuri on valmis maisemoimaan koko helvetin kasvimaan lopullisesti, hiipii satokausi kuin varkain ja muuttaa kaiken. Ensin ehtivät salaatit, sitten yrtit, kukat... Mansikat! Mikään ei voita sitä tunnetta, kun mökkiviikonlopun ruoanlaitto alkaa kierroksella kasvimaalla. Omat perunat, porkkanat, salaatit, pavut, herneet... On lehtikaalia, yrttejä, kesäkurpitsoja, punajuuria... Metsästä sienet ja marjat. Kauppareissuillakin sen huomaa, ostoskärryyn tarvitsee hankkia vain maidot ja lihat ja sensellaiset. Puutarhuri kukoistaa ja alkaa jo suunnitella ensi kesän viljelypaikkoja ja lajeja. Koko kesän jatkunut kitkemisketutus on haihtunut loppukesän tuuleen.
Tänä vuonnahan kesä oli pitkä mutta kylmä, joten kasvimaakin kasvatteli satoaan hyvin hitaasti. Mutta kaikella on aikansa ja paikkansa. Nyt elämme onnellista satokautta. Porkkanapenkkiä harvennetaan syömällä. Hernesato on joutunut. Kesäkurpitsat voivat huonosta kesästä huolimatta hyvin ja näyttävät antavan satoa. Kukat koristavat kasvimaata siellä täällä ja elämä hymyilee.
Mites teillä muilla, onko kasvimaaharrastuneisuutta? Tai onko se kenties lähtenyt täysin käsistä kuten meillä?
terkuin
Kaisla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi, kysy, keskustele!