Joulumuisto

Joulunpyhät vietimme tänä vuonna kotona, mutta pitihän siellä mökilläkin vielä joulun jälkeen vähän joulutunnelmasta nauttia sekä serkusten kesken joululahjoja jakaa! Kuvamuisto joulukuusesta tuvassa tulee tässä. 

Joulussa taitaa olla parasta sen odotus. Fiilistely pitkässä pimeässä vuodenajassa. Glögin tuoksu, kynttilän valo, piparien leipominen. Itse juhla kiitää ohi hyvin nopeaan. Joulunpyhinä nautitaan rennosta elosta, syödään enemmän kuin masuun mahtuu, annetaan ja saadaan lahjoja, tavataan sukulaisia. Sillä jaksaa taas. 

Nyt mennään jo kovaa vauhtia kohti ihanaa valoa, joten ensimmäiset fiilistelyt kevään ajatuksilla ovat jo livahtaneet mieleen. Ihminen on outo, aina ollaan vähän jo siellä tulevassa. Eikö parasta olisi olla tässä ja nyt. Enemmän hetkessä! Mutta me suomalaiset olemme oikein kehnoja tässä. Juhlimme kaikki juhlatkin jo aattona. Jouluaatto. Vappuaatto. Juhannusaatto. 

Itse rakastan talvea! Nautin kovasti lumen narskunnasta jalkojen alla, pirtsakasta pakkasesta, villalapasista ja paksuista pipoista. Lumisade! Ah mikä ihana juttu! On mahtavaa kahlata aamuisin pitkin metsäpolkua, jota pitkin päivittäinen reittini oikaisee. Jos on satanut lunta, niin sitten tehdään uusi polku. Lumitöitäkin rakastan semminkin kun niitä nykyisessä kodissamme on hyvin moderaatisti. Sen verran, että voi nauttia ja saa pienen hien pintaan. 

Iloluodon talviaika on hiljaisempaa meidän osaltamme. Käymme siellä kyllä! Mutta talven mökkielämään liittyy se jo äsken mainittu tulevaisuudessa eläminen. Suunnitellaan jo kevättä ja kasvimaata ja tulevia nikkarointiprojekteja. 

Ihanaa talvea teille lukijoille! Joko siemenluettelo on selattu? Kohta päästään jo istuttelemaan ensimmäisiä siemeniä! Keijunmekot, purjot... 

Joululoman kuvamuisteloita

Jo on kylmä! Kotimittari näytti aamulla yli kolmeakymmentä miinusastetta. Takkatulen äärellä hytistessä on kiva muistella joululoman käyntiä Iloluodossa! 
Järvet jäätyivät vasta joulun jälkeen, ja kun tulimme uuden vuoden viettoon, ne olivat juuri saaneet ohuen peitteen. Koska lunta ei ollut, oli näky melko häikäisevä. Emme kuitenkaan uskaltaneet jäille lähteä, sen verran ohuelti etenkin isommalla järvellä jäätä oli. Tuuralla kokeillen jäätä oli vuoden viimeisenä päivänä kymmenisen senttiä rannassa, mutta se oheni nopeasti. Muutaman metrin päässä piikki meni jäästä läpi helposti. 

Toki pystyn ymmärtämäänin niitä uhkarohkeita retkiluistelijoita, jotka paljaille jäille lähtivät. Mediassa uutisoitiinkin useita mulahduksia, kohtalokkaitakin. Luonnon voimia kohtaan pitää tuntea tervettä kunnioitusta. Omat voimat ja oman tuurin helposti arvioi yli. On tosi helppoa ajatella, että kyllä se jää kestää. Luistimilla voi joutua nopeasti hyvinkin ohuelle jäälle. Myös talvet ovat nykyään erilaisia, ja monet vanhan kansan opit eivät pädekään enää. 

No, tähän mennessä näillä pakkasilla jäät lienevät luutuneet niin koviksi, että nyt kelpaa luistella! Mutta tässä kuvaa vuoden viimeiseltä päivältä. Näiden myötä toivotan kaikille hyvää uutta vuotta!