Kasvimaan kuulumisia

Meillä on mökillä isohko kasvimaa. Puutarhurin vuosisykli menee osapuilleen näin: Varhain keväällä iskee kauhea kaipuu, puutarhuri shoppailee siemeniä ja unelmoi sormien upottamisesta multaan. 

Kylvöaikaan ollaan tarmoa täynnä! Sitä, tätä ja tuota! Kaikki vapaa-aikahan siihen uppoaa ja selkä kipeytyy kylvöhommissa, mutta into on suuri. Sitten tulee viikkokausien kitkemisperiodi. Tämän puutarhurin kasvimaa on niin iso, että kun toisessa päässä pääsee loppuun, on vesiheinä vallannut jo toisen pään aivan täysin. Porkkanantaimia vesiheinän seasta etsiessä iskee epäusko ja itseinho. Olenko täysi taukki? Taas tämä kesä on tätä. Jossain vaiheessa rikkaruohoja on jo niin paljon, että sitä vihaa itseään ja kasvimaataan hyvin syvästi. Idiootti! Porkkanat maksavat alle euron kilo, miksi hankkia niiden vuoksi näin paljon vaivaa elämäänsä. Meidän leveysasteillamme satoa saa odotella pitkälle kesään. Kirpat syövät rucolat ja retiisit. Olenko muka istuttanut tähän jotakin, vai ovatko nämä vain rikkaruohoja? Joskus sattuu heilurihara kipeästi istutettuun riviinkin, hupsista ***. 

Juuri kun puutarhuri on valmis maisemoimaan koko helvetin kasvimaan lopullisesti, hiipii satokausi kuin varkain ja muuttaa kaiken. Ensin ehtivät salaatit, sitten yrtit, kukat... Mansikat! Mikään ei voita sitä tunnetta, kun mökkiviikonlopun ruoanlaitto alkaa kierroksella kasvimaalla. Omat perunat, porkkanat, salaatit, pavut, herneet... On lehtikaalia, yrttejä, kesäkurpitsoja, punajuuria... Metsästä sienet ja marjat. Kauppareissuillakin sen huomaa, ostoskärryyn tarvitsee hankkia vain maidot ja lihat ja sensellaiset. Puutarhuri kukoistaa ja alkaa jo suunnitella ensi kesän viljelypaikkoja ja lajeja. Koko kesän jatkunut kitkemisketutus on haihtunut loppukesän tuuleen. 

Tänä vuonnahan kesä oli pitkä mutta kylmä, joten kasvimaakin kasvatteli satoaan hyvin hitaasti. Mutta kaikella on aikansa ja paikkansa. Nyt elämme onnellista satokautta. Porkkanapenkkiä harvennetaan syömällä. Hernesato on joutunut. Kesäkurpitsat voivat huonosta kesästä huolimatta hyvin ja näyttävät antavan satoa. Kukat koristavat kasvimaata siellä täällä ja elämä hymyilee. 

Mites teillä muilla, onko kasvimaaharrastuneisuutta? Tai onko se kenties lähtenyt täysin käsistä kuten meillä? 

terkuin

Kaisla

Retki kansallispuistoon

Heinäkuussa teimme mökiltä käsin retken läheiseen kansallispuistoon, Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Kansallispuisto koostuu vesi- ja maa-alueista. Nyt kävimme tutkimassa jälkimmäisiä, eli kiipesimme Ukko-Kalajan luontopolun. 

Suosittelemme lämpimästi! Reitti on aika rankka, eli ihan pienten lasten kanssa on oltava varovainen tai vastaavasti tiedettävä helpompikulkuiset reitit. Suora nousu Vuori-Kalajalle on välillä aivan pystysuorassa kalliossa kiipeilemistä. Lisäksi puistossa on todella häikäisevä näköalapaikka, jossa sitten pitää lapsosten kanssa kyllä olla tarkkana. 

Näköalat ja luonto ovat kerta kaikkiaan huikaisevan upeat täällä. En eläissäni ole missään nähnyt niin valtavia, ikivanhoja haapoja. Luonnontilainen erämaaluonto on käynyt harvinaiseksi puupeltojen Suomessa. 

Sitten seuraa isohko kuvapläjäys. Olkaa hyvä! 

Onko teillä vakio-retkikohteita omien mökkienne läheisyydessä? Tai muita retkitraditioita? Tästä on tullut meille yksi jokavuotinen traditio. 

terkuin
Kaisla

Merimerkki vuoren huipulla

Tässä Kalajanvuori tarjoaa 60 metriä korkean pystysuoran kalliopudotuksen Vuori-Kalajan lampeen sekä huikeat näköalat. 

Allekirjoittanutta pelotti. En uskaltanut lähemmäs reunaa korkeanpaikankammoisena. 

Haapalehto, jonka haavat ovat suurimpia koskaan näkemiäni, ehkä satojen vuosien ikäisiä. 

Ikivanhan haavan kaarnaa. 

Tätä voi jo sanoa paimenpuuksi! Halailimme näitä valtavia puita porukalla. 

Kenkä pieni vai puu suuri

Siinäpä se 6o metrin pudotus kuvattuna turvallisesti alhaaltapäin.

Heinäkuun herääminen ja kuvia järveltä

Tämä kesä on mennyt vauhdikkaasti. Iloluoto on päivittynyt ahkerasti Instagramissa, käykäähän täällä kurkistamassa. Päivittelen Instaa aika ahkerasti useamman kuvankin päivävauhtia! 

Mökillä on oltu, viileästä alkukesästä huolimatta. Blogi käynnistyy vähän yskähdellen, mutta täällä sitä ollaan! Kasvimaalla on värkkäilty ja elämästä nautittu, varsin viileistä keleistä huolimatta. Itse en ole mikään suuri helteen rakastaja, vaan oikeastaan viihdyn parhaiten siellä alle 25 asteen lämpötiloissa! Mutta kyllä kesässä muutama hellepäiväkin olla pitää! 

Tähän postaukseen laitan kuvia viime viikonlopun veneretkeltä. Meillä on vanha moottorivene, jota ilman jäisi paljon kokematta. Iloluotohan siis sijaitsee Ison Järven ja Pienen Järven välissä olevalla kannaksella, ja tämä Iso Järvi on niin iso, että soutaja ei jaksa kovin pitkälle. Moottoriveneellä huristelu mahdollistaa upean kansallispuistomaiseman tutkimisen. 

Seuraa Iloluotoa bloglovinin kautta

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14016337/?claim=66czf7kgay8">Follow my blog with Bloglovin</a>

Iloluoto on Instagramissa

Iloluoto on Instagramissa! 

Tähän mennessä on mm. savusaunottu, uitu 6,5-asteisessa vedessä, ihasteltu luonnon heräämistä kevääseen... Itse tykkään Instasta kovasti! Se on tosi helppo tapa seurata tykkäilemiään blogeja, ihmisiä... ja löytää aivan uusia ihania tuttavuuksia! Instan käyttö on helppoa ja nopeaa, kulkeehan se kännykässä taskussa koko ajan.

Tervetuloa seurailemaan. Käyttäjänimi on Iloluoto. 

Blogista, mökistä, minusta.

Olen perustanut tämän blogin siksi, että mökkielämä on koko ikäni ollut sydäntäni lähellä. Lapsuuden perheelläni oli mökki, mihin liittyy paljon ihania lapsuusmuistoja. Vain kiihkeimpinä teinivuosina en innostunut sinne menemään. Aika kului, tapasin mieheni, ja miehen mukana tuli myös maalla sijaitseva vapaa-ajanviettopaikka. Sitä olemme siitä lähtien rakentaneet, kunnostaneet, siellä lähes kaiken liikenevän  vapaa-ajan viettäneet. Ajan saatossa on perhe kasvanut, meille on syntynyt kolme lasta. Viereisissä mökeissä mökkeilevät sukulaiset, joten tämä entinen pientila on nykyään enemmänkin mökkeily- ja vapaa-ajan yhteisö ja elämäntapa, kuin pelkkä kesämökki tai vapaa-ajan asunto. Tulet tutustumaan meihin jatkossa paremmin, pikku hiljaa. 

Vaikka kovin haluaisinkin tätä blogia kirjoittaa ihan oikealla nimelläni, niin en sitä kuitenkaan uskalla tehdä. Vapaa-ajan paikat ovat kuitekin tyhjillään ennustettavan osan vuodesta. Meidänkin paratiisissamme on käärme kerran käynyt. Tiedättehän. Varkaat, jotka tulivat kerran kaikkien poissaollessa. He rikkoivat ja varastivat. Asiasta toipuminen vei vuosia. Sitä emme enää halua. 

Siksipä toivon, että et ota henkilökohtaisesti tätä pientä salaisuuden verhoa. En kerro ihan tarkkaan, ketä olemme. En kerro, missä tarkalleen olemme. Mutta me olemme! Aivan todellisesti ja jatkuvasti me olemme ja elämme tätä ihanaa mökkielämää. Ehkä saatat tunnistaa seudun ja paikan, jos olet täältä päin. 

Iloluoto-blogiin tulee jatkossa tallentumaan asioita: lifestyle, luonto, kasvimaa, ruoka, sisustus, retkeily, kalastus, veneily... Sellaista rentoa ja ihanaa maalaiselämää siis. Sillä sitä me Iloluodossa elämme. 


Lämpimästi tervetuloa! 

Kaisla

Tervetuloa Iloluotoon!

Iloluoto on rakas vapaa-ajan paratiisimme. Siellä mökkeilee kolmilapsinen perhe. Tästä alkaa uusi blogitarina. 

Lämpimästi tervetuloa mukaan!